Viimeistä viedään

Se on nyt siis luettu. Kirjan loppu oli kyllä sanoinkuvaamaton, ei voi muuta sanoa. Kirja käsittelee ystävyyttä, joka on varmasti kaikille läheinen asia, nyt ja aina. Ja lopussa käsiteltiin myös eettisiä ongelmia. Tämä nyt sanotaan, aina kirjan luettua, mutta nyt oikeasti tarkoitan sitä. Suosittelen lukemaan kirjan.

LUKUPÄIVÄKIRJA OSA 2

Elikkäs olen taas lukenut kirjaa enemmän, mutta siinä ei ole tapahtunut paljoa mitään. päähenkilöt menivät karjatilalle TÖIHIN, jota he eivät ole tehneet. ETTE TYÖ SILLÄ TAVALLA SAA RAHAA! Kirjailija käyttää paljon aikaa henkilöiden, tilan ja tunteiden kuvaamiseen. En väitä, että se on silti huono asia. Mitä siellä nyt on tapahtunut, Lennie mursi pomon ärsyttävän pojan käden, koska tämä kerjäsi sitä, Lennie sai koiranpennun, yay! Ja heidän maatilan osto suunnitelmiin on liittynyt uusi henkilö, joka lupautuu maksamaan oman osansa summasta. Ei muutaku etiäpäi!

Lukupäiväkirja

Joo, eli aloitin lukemaan kirjaa nimeltä 'hiiriä ja ihmisiä'. Kun olin lukenut pari kymmentä sivua voin sanoa, että kirja tulee olemaan mielenkiintoinen. Se kertoo kahdesta vaeltelevasta maatyöläisestä, Georgesta ja Lenniestä. George on joukon älykäs johtaja, kun taas Lennie on vähä-älyinen lihaskimppu. Heillä on unelma yhteisestä maatilasta, jossa he voisivat elää maan antimilla. Ja tietysti Lennien pitää saada kaneja. Kaneja ei saa unohtaa. Kanit on parhaita. 

Muita henkilöitä on ollut heidän työn antajansa, tämän poika ja muita karjatilan työntekijöitä, josta he saivat työnpaikan, jotta voisivat maksaa heidän oman maatilan. Mutta kaiken kaikkiaan hyvä kirja.