Viimeistä viedään

Se on nyt siis luettu. Kirjan loppu oli kyllä sanoinkuvaamaton, ei voi muuta sanoa. Kirja käsittelee ystävyyttä, joka on varmasti kaikille läheinen asia, nyt ja aina. Ja lopussa käsiteltiin myös eettisiä ongelmia. Tämä nyt sanotaan, aina kirjan luettua, mutta nyt oikeasti tarkoitan sitä. Suosittelen lukemaan kirjan.

LUKUPÄIVÄKIRJA OSA 2

Elikkäs olen taas lukenut kirjaa enemmän, mutta siinä ei ole tapahtunut paljoa mitään. päähenkilöt menivät karjatilalle TÖIHIN, jota he eivät ole tehneet. ETTE TYÖ SILLÄ TAVALLA SAA RAHAA! Kirjailija käyttää paljon aikaa henkilöiden, tilan ja tunteiden kuvaamiseen. En väitä, että se on silti huono asia. Mitä siellä nyt on tapahtunut, Lennie mursi pomon ärsyttävän pojan käden, koska tämä kerjäsi sitä, Lennie sai koiranpennun, yay! Ja heidän maatilan osto suunnitelmiin on liittynyt uusi henkilö, joka lupautuu maksamaan oman osansa summasta. Ei muutaku etiäpäi!

Lukupäiväkirja

Joo, eli aloitin lukemaan kirjaa nimeltä 'hiiriä ja ihmisiä'. Kun olin lukenut pari kymmentä sivua voin sanoa, että kirja tulee olemaan mielenkiintoinen. Se kertoo kahdesta vaeltelevasta maatyöläisestä, Georgesta ja Lenniestä. George on joukon älykäs johtaja, kun taas Lennie on vähä-älyinen lihaskimppu. Heillä on unelma yhteisestä maatilasta, jossa he voisivat elää maan antimilla. Ja tietysti Lennien pitää saada kaneja. Kaneja ei saa unohtaa. Kanit on parhaita. 

Muita henkilöitä on ollut heidän työn antajansa, tämän poika ja muita karjatilan työntekijöitä, josta he saivat työnpaikan, jotta voisivat maksaa heidän oman maatilan. Mutta kaiken kaikkiaan hyvä kirja. 

Helmi kirja

John Steinbeckin kirja kertoo intiaaniperheestä, joka asuu kaupungin ulkopuolella. Kirja alkaa kun perhe herää ja aloittaa normaalin aamurutiininsa. Kinon vaimo alkaa tehdä leipää perheelleen, johon kuuluu Kino ja heidän lapsensa Coyotito. Rauhallisuuden rikkoo skorpioni, joka suuntaa kohti perheen nuorinta, Kino yrittää estää skorpioni pistämästä, mutta epäonnistuu. Skorpionin pistämä lapsi on saatava lääkärin luo, joka ei käy näin syrjäisellä seudulla, joten he päättävät suunnata kaupunkiin hänen luokseen. Lääkärin luona he huomaavat, että hän on eri rotua. Rotua, joka on alistanut heitä. Lääkäri ei suostu auttamaan heitä, koska he ovat köyhiä.

Ensimmäisen luvun perusteella voin sanoa, että kirja tulee olemaan mielenkiintoinen.

Millainen on elokuva arvostelu?

Elokuva arvosteluissa kerrotaan nopeasti, mistä on kyse. Toteutusta ja tarinaa arvioidaan siinä, missä näyttelijä valintojakin. Dark Knight Rises elokuvan arvostelussa arvioitiin paljon Banea, jonka "hintelä" ulkoasu ei miellyttänyt sarjakuvafaneja. Elokuvaa ja itse sarjakuvia verrataan todella paljon toisiinsa. Mitä olisi pitänyt olla elokuvassa, millaiset henkilöt oikeasti olivat ja muuta. Katsojien mukaan tämä oli täydellinen lopetus trilogialle. Samalla kun soihtu ojennettiin John Blakelle (Joseph Gordon-Levitt).
    Venäjälle sijoittuva A Good Day to Die Hard, arvosteltiin paljon aikaisempien elokuvien perusteella. Arvostelijoiden mukaan tämä ryssi sarjan lopullisesti. Katsojia kyllä tulee muiden elokuvien johdattelemana, mutta kun sana leviää, millainen elokuva oli, ei siltä voi odottaa paljoa.
    Zero Dark Thirty elokuvan arvostelussa kerrotaan paljon hahmojen välisistä tapahtumista ja niiden etenemisestä. Elokuvan alkupuolella arvostelijoiden mukaan tarina on parhaimmillaan, kun elokuva etenee, se muuttuu dokumentaariseksi. Musiikkikin lopahtaa kokonaan.
    Pääasiassa arvostelut keskittyvät elokuvan tarinaan ja sen toteuttamiseen. Myös näyttelijä valintoja arvioidaan ja verrataan mahdollisiin aiempiin elokuviin.


Tässä muutamia elokuva arvosteluja.

Dark Knight Rises
A Good Day to Die Hard
Zero Dark Thirty

Kohtaus 3
Kuva 1     Varas 1 alkaa nostaa puhelinta pöydältä
            Varas 2 "Mitä sinä teet? Ei siihen saa vastata!"
Kuva 2     Varas 2 alkaa estämään varas 1 nostamasta puhelinta.
Kuva 3     Varkaat kamppailevat keskenään, kumpi saa puhelimen.
Kuva 4     Varkaat kaatuvat kamppaillessaan pöydän päälle, joka räsähtää rikki.

Kohtaus 4
            Varas 2 "Katso mitä sinä nyt teit! Nyt lähdetään täältä!"
Kuva 1     Ulkona syttyy valo ja taloa kohti alkaa kävelemään taloa kohti.
Kuva 2     Varkaat keräävät tavaransa ja lähtevät ulos talosta.
Kuva 3     Varkaat juoksevat pois talon lähipiiristä.
             Varas 2 "Oliko tuo nyt järkevästi tehty!? Emme saaneet tältä reissulta mitään!"
Kuva 5     Varas 1 kaivaa reppuaan.
             Varas 1 "Mikä tämä sit on?"
Kuva 6     Varas 1 kädessä on iso läjä hopeisia aterimia.
             Varas 2 "Tiesin koko ajan, että et ole aivan hyödytön!"
Kuva 7     Varkaat juoksevat iloisina yön pimeyteen.

Miina Supinen: Apatosauruksen Maa

Suomi 2010

173 sivua

Kirjan nimi ja kansi herätti huomioni, kannen perusteella kyseessä ei ollut mikään faktaperusteinen kirja. Kirjassa on pieniä tarinoita, joissa tapahtuu mitä kummempiakin asioita. On 200 asteisia kylmähuoneita, joilla hoidetaan kipuja. Kirjassa tavataan myös yliponeja ja hyviä haltiattaria.

Kirjaa oli mielenkiintoista lukea, sillä tarina vaihtui aina muutaman sivun jälkeen, tämän avulla jaksoi ei-niin-mielenkiintoisetkin tarinat lukea, sen toivossa, että seuraava tarina olisi mielenkiintoisempi. Kirjan ulkoasun perusteella voisi olettaa, että kirja olisi ehkä hieman lapsiystävällinen(?). Kirjan edetessä tämä osoittautui vääräksi, sillä kirjassa oli paljon seksuaalisia vaikutteita.

Novellin tarinat kertovat yleensä henkilöstä, joka on oudossa paikassa, jotain outoa tapahtuu tai jotain outoa on tekeillä, joskus kyseessä on asia, jota me pitäisimme outona, mutta heille se on tavallista. Kuten hyvän haltiattaren vierailu kotona.

Kirja oli hyvä lukukokemus, suosittelen sitä muillekkin.