Miina Supinen: Apatosauruksen Maa
Suomi 2010
173 sivua
Kirjan nimi ja kansi herätti huomioni,
kannen perusteella kyseessä ei ollut mikään faktaperusteinen
kirja. Kirjassa on pieniä tarinoita, joissa tapahtuu mitä
kummempiakin asioita. On 200 asteisia kylmähuoneita, joilla
hoidetaan kipuja. Kirjassa tavataan myös yliponeja ja hyviä
haltiattaria.
Kirjaa oli mielenkiintoista lukea,
sillä tarina vaihtui aina muutaman sivun jälkeen, tämän avulla
jaksoi ei-niin-mielenkiintoisetkin tarinat lukea, sen toivossa, että
seuraava tarina olisi mielenkiintoisempi. Kirjan ulkoasun perusteella
voisi olettaa, että kirja olisi ehkä hieman lapsiystävällinen(?).
Kirjan edetessä tämä osoittautui vääräksi, sillä kirjassa oli
paljon seksuaalisia vaikutteita.
Novellin tarinat
kertovat yleensä henkilöstä, joka on oudossa paikassa, jotain
outoa tapahtuu tai jotain outoa on tekeillä, joskus kyseessä on
asia, jota me pitäisimme outona, mutta heille se on tavallista.
Kuten hyvän haltiattaren vierailu kotona.
Kirja oli hyvä lukukokemus,
suosittelen sitä muillekkin.
Valitsit kirjan nähtävästi samasta syystä kuin minäkin, se ei todellakaan näyttänyt miltään tiedekirjalta :D Huomasin itsekin että pikku tarinat jaksoi lukea siinä toivossa, että seuraava olisi vielä makeampi pulla :D Ja jep, se ei kovin lapsiystävällinen välttämättä ollut.. Kiva tämmöinen arvostelujuttu 7/5! :D
VastaaPoistaMitä mieltä olit muuten kirjan kielen monipuolisuudesta?
VastaaPoistaTämän kirjan arvosteluiden lukeminen saa minutkin kiinnostumaan. Kertoisitko siis vaikka vähän enemmän jostain tarinasta, mistä pidit eniten? Tai jos ei ole lempitarinaa niin vaikka jostain sattumanvaraisesta.
VastaaPoistaMinunkin mielestäni tarinat olivat juuri sopivan pituisia, ja olihan kirja vähän outo mutta hauskalla tavalla.
VastaaPoistahienosti tehty
VastaaPoista